Šarkan

Kesä on päättymässä ja hedelmät kypsyvät puissa. Maaseudulla isoisä antaa pienelle lapsenlapselleen leijan lennätettäväksi. Kun poika nousee kohti taivasta, isoisä pitelee häntä maan kamaralla. Syksy koittaa, lehdet putoilevat puista ja isoisä on heikompi. Elämänsä lopussa hän on hoikka kuin paperiarkki. Eräänä päivänä tuuli lennättää lempeästi isoisän pois. Kevään tullen lämpöinen tuulahdus kuitenkin saattaa heidät yhteen. Tämä tarina kertoo kuolemasta ja poismenneiden muistamisesta. Kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti, mutta kuolema ei tarkoita matkamme päättymistä.